14.4.2008

Outo olo...

Tuntuu oudolta. Riihimäen poika jäi Riihimäelle kun kävimme siellä viikonloppuna. Parin kuukauden 24h/vrk yhdessäolo tuntui jo niin arjelta, että nyt olo on ihan ihmeellinen.



Olen jotain saanut sentään valmiiksi. Yhden perjantai-illan tuotos on tässä: MarioMyssy. Siitä tuli hieno ja lämmin. Lankana käytin Novitan Mamboa.



Samaista lankaa käytän myös tässä, eri värissä vaan. Tästä on tulossa laukku. Huomasin koulureppuni vetoketjun hajonneen ja muutenkin sen alkaa näyttämään vähän kulahtaneelta, joten minun on PAKKO tehdä itselleni laukku. Ja teenkin niin ison, että portfoliot mahtuvan sinne hyvin.



Kesken on myös jakku. Tällä viikolla ajattelin, että teen edes ylävartalo-osan valmiiksi. Nyt kun ei muutakaan tekemistä ole, niin voin hyvin keskittyä vain ja ainoastaan neuleprojektien loppuun viemiseen.




Ihanainen tätini (ainut sellainen) oli jo jonkin aika sitten luvannut jämälankojaan minulle. Hän oli saanut ne äidiltään, eli edesmenneeltä mummultani, eikä käyttänyt niitä mihinkään. Kivojahan ne ovat. Villalangoista tulee monta apupupua. Ja puuvillalangoista ajattelin tehdä tällaisen, ainakin yhden. Kiva lahjaidea ja saan samalla monta grammaa lankoja tuhottua.



Näin kavereita pitkästä aikaa kaupan parkkipaikalla. Ei olla pitkään aikaan edes puhuttu. Pari kamua muuttanut omaan asuntoon, elämänkumppaniensa kanssa. Tuli ihmeellinen olo siitäkin. Junnaanko kenties paikallani...? On ollut jo pitkään sellainen olo, että olisi jämähtänyt siihen viiteentoistavuoteen. Ulkonäöllisesti ja henkisesti. Johtuuko se vain siitä, kun piti jättää kaverit ja siirtyä täysin uusiin ympyröihin niin aikaisin? Olisinko lukiossa kasvanut aikuiseksi?

Ei kommentteja: