Keittiössä tuoksuu suklaa...

Ette ikinä arvaa mitä padassa porisee... Hih, toisessa maitopurkissa on odottelemassa jähmettymistä suklainen saippua ja toisessa vähän kahvisaippuaa. Löysin paikallisesta askartelukaupasta yhden ainokaisen saippuamassapussin (jotain ihme rouhetta, kai sekin käy...) ja myyjä antoi vielä tuntuvan opiskelija-alennuksen, olihan se pakko ostaa ja hetimiten testata. Myöhemmin raporttia, onnistuivatko saippuat. Jos onnistuivat, niin sukulaiset ja ystävät: vink, vink, Joulupukki taitaa tänä vuonna tuoda tuoksuvia pikkupaketteja. ;)

Näpertelyä

Viikonloppuna tuli tehtyä vaikka mitä! Olin käymässä kotikotona ja innostuimme äidin kanssa olemaan tehokkaita. Teimme yhden hys-hys jutun, kerron siitä sitten kun joulu on ohi :). Sen tekemiseen meni kokonainen päivä, mutta kyllä kannatti. Mutta sitten näihin, mitä voin esitellä: äiti oli ommellut ajankuluksi kahteen koppaan kahvipusseja valmiiksi, kokosimme ne yksi ilta yhdessä kasaan. En oikein tiedä, mitä mieltä näistä olisin. Tämä on ihan huippu hieno keksintö tehdä turhasta taas käytettävää mutta jotenkin tuo ulkonäkö ei ihan miellytä silmääni. Haluasin maalata ne jotenkin. Tosin äitini sanoi, että silloinhan kopasta häviäisi kokonaan idea. Ehkä hän on oikeassa. Ylpeitä olemme kuitenkin kumpainenkin tuotoksista. Innostuin kotonakin värjäilemään. Tällä kertaa kohteeksi joutui vanha talvitakki. Olen saanut tuon takin monia vuosia sitten ja pidin siitä tosi paljon pituutensa ja lämpimyyttensä takia. Syy siihen, miksi takki joutui kaappiin unohduksiin oli sen väri: valkoinen. Valkoinen on kaunista, mutta minulle se ei sovi. Se ei ikinä pysynyt valkoisena, vaan oli milloin ruskea ja milloin harmaa. Ostin kaksi pakettia Dylonin tumman ruskeaa ja tadah! Tällainen siitä tuli. Ruskean ja harmaan sekoitus, aivan mielettömän kiva. Ompeleet, vuori, napit sekä hupun karva eivät värjääntyneet luonnollisesti lainkaan tekokuituisuutensa vuoksi joten ne pysyivät valkoisena. Mutta se ehkä antaakin tälle takille sen jujun. Menen tästä jatkamaan villapaidan tekoa. Kun tuon saan valmiiksi, aloitan itselleni villapaidan. Katsokaa Suuren Käsityölehden uusimmasta numerosta se iso, muhkea, lämmin, harmaa villapaita! Tahtoo sellaisen...

Etsintäkuulutus!

Varmaan moni muukin on hurahtanut Ratulaan ja sen saippuaohjeeseen. Mutta miksi minä en löydä saippuamassaa mistään? Kädet syyhyävät jo, että pääsisin kokeilemaan, mutta kun kaikki massat ovat tuntuneet häviävän kuin tuhka tuuleen. Kertokaa oi hyvät ihmiset mistä sitä massaa saisin? (kuva)

Jumituspäivän tuotoksia

Mikä siinä on, kun kerrankin olisi koko päivä aikaa tehdä kaikkia juttuja, esim. niitä rästihommia, niin en saa mitään aikaiseksi. Ystävät lähtivät jo aamulla ajelemaan kotia kohti, joten olin koko päivän yksin kotona. Ja mitä minä teen: katson telkkaria (josta ei tule mitään), selailen blogeja, laitan koneellisen pyykkiä pesuun, luen juuri postiluukusta tipahtaneet mainokset, menen sohvalle ja nukahdan. Siis keskellä päivää, nukun, siis NUKUN. Ja olisi ollut edes kevyt pieni päiväuni, mutta herään seuraavan kerran vasta kolmen tunnin päästä. Inhottaa niin paljon tuollaiset päikkärit, olen loppupäiväin aivan sekaisin ja illalla ei tule taatusti uni. Taisi olla rankka sunnuntai, mutta iso kiitos ystäville. Olette tärkeitä!

Tuon päivällä tapahtuneen vääryyden jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja sain tikuteltua loppuun perjantaina aloittamani pipon uusimmasta (ihanasta) Novitasta. Himpun verran tuli liian pitkä, mutta muuten pipo on aivan ihana! Langan löysin lankalaatikostani, vajaa Seitsemän veljestä kerä pääsi nyt arvoiseensa hommaan. Paino noin 75 grammaa. Punnitsin ruskean ja tuon tumman harmaan välillä, mutta jälkimmäiseen päädyin. Alkaa tulemaan ruskea jo pikkaisen korvistakin ulos. (Minulle käy aina näin, innostun jostain väristä niin, että saan siitä ähkyn. Punaisessa ja mustassa on käynyt jo niin, pian vuorossa taitaa olla ruskea ja vihreä. Nyt kutkuttaa violetti ja harmaa.)

Nyt voisin palauttaa mieliin jo aikoja sitten aloittamani villapaidan. Viime ystävänpäivänä lupasin sen tehdä ja siitä on jo useampi kuukausi kun sitä viimeksi tein. Raukka on varmaan tuolla kopassa jo ihan pölyn peitossa. Muistelisin, että viimeksi kun sitä tein, olin takakappaleen neulonut jo kainalokavennuksiin saakka. Pitääköhän purkaa kavennukset, vai muistanko missä kohdassa olin.. Lanka on kaiken lisäksi mustaa. Miksi tuo mieheni haluaa aina minun tekevän hänelle mustaa...?

Miksi, oi miksi? Hyvää alkanutta viikkoa kuitenkin kaikille!

Kuvia, kuvia, lisää kuvia...

Hip hei! Syysloma alkoi nyt. Viikko on suunniteltu niin piukkaan kuin vain mahdollista, mikä on vähän harmi. Mutta nyt jos koskaan saan tehtyä rästihommia, perjantaina valmistui eräs projekti. Konepahvista ja ohuesta kartongista tehty ompelutarvike/pikkusälä -laatikko. Norsut piirsin itse.Innostuin kuvailemaan punonnan kurssin töitä. Tässä siis rottingista levypohjainen......puikkopohjainen......sekä oma työ, mikä sekin on puikkopohjainen.Lisäksi harjoittelimme punomaan niinellä, tässä siitä oma työ.Huisin kivaa puuhaa! Onneksi rottinkia ja niintä jäi reilusti ylimääräistä, pääsen askartelemaan kotioloissakin noista jotakin.

Lisäksi uskaltauduin viimein tilaamaan Kool-Aideja. Torstai-iltana keittelin sitten kaksi soppaa heistä ja kivoja tuli. Punainen on alunperin luonnonvalkoista Nallea 100 g ja violetti haalean vaaleanpunaista Lanettia 50 g (ikivanhaa äidiltä saamaani lankaa). Kummastakin tuli pätkävärjättyä vaikka tasaista koitin, mutta onhan nuokin kivoja. Huomasin yhtäkkiä, että syksy on oikeasti tullut ja sen mukana kylmät ilmat. Koulumatkalla kävellessä sormia paleli ja päädyin tekemään lapaset. Ensimmäisistä ei oikein tullut hyvät, mutta on niitäkin käytetty. Toiset onnistuivat juuri niin kuin pitikin. Lanka on kolminkertaisena, kaksi harmaata ja yksi riemunkirjava jämäkerä. Paksut, lämpimät ja isot, odottelevat talvikelejä. Tässähän tuntee itsensä ahkeraksi. Perjantaina postiluukusta sujahti uusi Novita ja siitä puikoille pääsi heti pipo. Olen etsinyt täydellisen pipon ohjetta jo jonkin aikaa, ehkä se löytyi nyt.

Paljon kuvia ja tekstiä, missä ajatus harhailee aivan omilla teillään. Johtunee ehkä siitä, että tunnin sisällä kaksi ystävää tulee kyläilemään ensimmäistä kertaa. Ensimmäiset vieraat, keille saan esitellä valmiin kotini. Kirpeitä syysilmoja!